Muurahainen ja minä


Ma kuljin silmät auki unta nähden
ja mahdoin olla prinssi sadun mailla.
Kuin pilvivarsat karkas aatokseni.

Niin tulit vastaani metsätiellä
sa hirrenvedossa, – täys' urakka
niin pieneks mieheksi sull' olikin
Se täytyi ilman vilppiä mun myöntää.

Ja hikipäin vaan ohi puurastit –
et vilkaissutkaan mua, jättiläistä,
ja uutta hattuain ja kaulaliinaa.

Sa jotain teit, sa jotain rakensit!
Sull oli kiire tehtäviäsi täyttää.

Niin muurahaiseks silloin itseni
ma tunsin eessäs sun, työn jättiläinen.

Ja nöyränä mä annoin puolen tietä.

Ma, uneksija turhain unelmain,
ma, haihtuvien poutapilvien paimen.


© Lauri Pohjanpää