Talvi II


Aurinko, kai viimeisistä
viimeisin, juhlansa juhlinut,
tihkuu valjua hymyä enää,
päivä laahustaa pitkässä kaavussa.
Pihan polulla vain meneviä
askeljälkiä. Ajattelen
että muista päiviesi luku.
Silloin! Orava sukkuloi ilossa
hortensian kuivakukissa, puussa,
maassa puussa maassa yhtaikaa,
kissa riehaantuu ikkunalla,
nicaragualainen kahvipuu, pavusta syntynyt,
horjahtaa lattialle, elämänmusta multa
ja purkin sirpaleet juhlivat
valssin pyörteissä parketilla.
Mikä elämä!
Tiainen nauraa kirsikkapuussa.


© Satu Marttila, kokoelmasta Runojen kissa